Castor v.d. Zanneshof
- kutsutaan nimellä Caapo
- shetlanninponi, ori
- syntynyt 29.02.2015, katso ikä täältä
- säkäkorkeus 98cm
- koulu- ja valjakkopainotteinen, helppo B ja noviisi
- omistaa Lola (VRL-13707)
- kasvattanut Zanneshof Shetlands
ei meriittejä
Caapo on kivan värinen ori kivasta suvusta. Olin aina haaveillut kimosta shettiksestä, ja Cynorian tarjotessa ponejaan astutukseen, aloin heti tuumasta toimeen. Cynorialta löytyikin kiva kimo ori ja sen seuraksi kirjava varsa, innolla odotin että tuleeko sieltä kirjava vai kimo varsa! No kimohan sieltä tupsahti ja olin innoissani.
Kun ori vihdoin meille saapui, se rymisteli trailerissa ja tulikin muutamaan otteeseen etupuomin yli. Emme tajunneet ottaa sille ponikaveria matkaseuraksi, joten sillä oli tylsää eikä se meinannut pysyä paikoillaan. Heinätkin oli levitelty verkosta pitkin lattioita ja riimunnaru purtu poikki... Hätäpäissäni sidoin ponin koiran talutinhihnasta kiinni, ja toivoin ettei sitä rikottaisi. Se oli uusi, timantein koristeltu vaaleanpunainen hihna, jonka olin juuri samalla reissulla ostanut pomeraniankoiralleni.
Perillä se hirnui kovaan ääneen, että kaikki varmasti kuulisi sen paikallaolon. Caapo ei meinannut pysyä käsissä kun sitä talutettiin talliin, onneksi talutinhihna pysyi ehjänä!
Caapo on kehittynyt alkuajoista huimasti, nykyään se on oikein rauhallinen, ehkä jokseenkin hiukan orimainen ja itsevarma. Se on myös rohkea, joten sen kanssa on ollut helppoa etenkin maastossa ratsastaessa, kun se ei edes tajua pelätä mitään vaan on uteliaana kaikkea nuuskimassa. Valitettavasti puolet sen luonteesta on periytynyt emältä, joten Caapo on armottoman ahne. Emänsä tapaan se olisi valmis tekemään ruoan eteen melkein mitä vain, onneksi sen syömiset eivät näy kovin hyvin sen olomuodossa..
Ratsastaessa Caapoa saa alkutunnista vähän käskeä eteenpäin, mutta vertyessään liikkuu ihan kivasti omalla moottorillaan. Oriilla on näyttävät askeleet, joita esitteleekin mielellään. Sen askellajeista vahvin on ehdottomasti laukka. Se on ponnekasta ja pyöreää, etenevää. Ei lainkaan "shetlanninponimaista" tikittävää ja vaikeasti istuttavaa. Caapolla voi ratsastaa myös aloittelijat, se on helppo ja varma ratsu.
Esteitä tällä ei kovin paljoa hypätä, tekniikka on sen verran hakusessa että hyppelyt on ihan hyvä jättää muille. Ei se oikeastaan edes hirveän innostunut niistä ole, kuitenkin hyppää kaikki esteet vaikka raukalta ei löydy tekniikkaa sitten ollenkaan. Caapoa ollaan irtohypytetty ja yritetty harjoittaa hyppytyyliä ja paikan hahmottamista, ja osittain siinä ollaan onnistutukin. Ainakin vielä Caapo on kuitenkin kouluratsastuskäytössänäin enimmäkseen.
Kärryjen edessä Caapolta löytyy vauhtia, mutta tarkkuusradat eivät ole sen heiniä. Ori on melko huolimaton, joten tötteröt ja muut saattavat helposti kaatua. Jos Caapo osaisi puhua, sensuorittaessa tarkkuusrataa sieltä kuuluisi luultavasti "oho", "hups", "äh" ja "taas.."
Kun ori vihdoin meille saapui, se rymisteli trailerissa ja tulikin muutamaan otteeseen etupuomin yli. Emme tajunneet ottaa sille ponikaveria matkaseuraksi, joten sillä oli tylsää eikä se meinannut pysyä paikoillaan. Heinätkin oli levitelty verkosta pitkin lattioita ja riimunnaru purtu poikki... Hätäpäissäni sidoin ponin koiran talutinhihnasta kiinni, ja toivoin ettei sitä rikottaisi. Se oli uusi, timantein koristeltu vaaleanpunainen hihna, jonka olin juuri samalla reissulla ostanut pomeraniankoiralleni.
Perillä se hirnui kovaan ääneen, että kaikki varmasti kuulisi sen paikallaolon. Caapo ei meinannut pysyä käsissä kun sitä talutettiin talliin, onneksi talutinhihna pysyi ehjänä!
Caapo on kehittynyt alkuajoista huimasti, nykyään se on oikein rauhallinen, ehkä jokseenkin hiukan orimainen ja itsevarma. Se on myös rohkea, joten sen kanssa on ollut helppoa etenkin maastossa ratsastaessa, kun se ei edes tajua pelätä mitään vaan on uteliaana kaikkea nuuskimassa. Valitettavasti puolet sen luonteesta on periytynyt emältä, joten Caapo on armottoman ahne. Emänsä tapaan se olisi valmis tekemään ruoan eteen melkein mitä vain, onneksi sen syömiset eivät näy kovin hyvin sen olomuodossa..
Ratsastaessa Caapoa saa alkutunnista vähän käskeä eteenpäin, mutta vertyessään liikkuu ihan kivasti omalla moottorillaan. Oriilla on näyttävät askeleet, joita esitteleekin mielellään. Sen askellajeista vahvin on ehdottomasti laukka. Se on ponnekasta ja pyöreää, etenevää. Ei lainkaan "shetlanninponimaista" tikittävää ja vaikeasti istuttavaa. Caapolla voi ratsastaa myös aloittelijat, se on helppo ja varma ratsu.
Esteitä tällä ei kovin paljoa hypätä, tekniikka on sen verran hakusessa että hyppelyt on ihan hyvä jättää muille. Ei se oikeastaan edes hirveän innostunut niistä ole, kuitenkin hyppää kaikki esteet vaikka raukalta ei löydy tekniikkaa sitten ollenkaan. Caapoa ollaan irtohypytetty ja yritetty harjoittaa hyppytyyliä ja paikan hahmottamista, ja osittain siinä ollaan onnistutukin. Ainakin vielä Caapo on kuitenkin kouluratsastuskäytössänäin enimmäkseen.
Kärryjen edessä Caapolta löytyy vauhtia, mutta tarkkuusradat eivät ole sen heiniä. Ori on melko huolimaton, joten tötteröt ja muut saattavat helposti kaatua. Jos Caapo osaisi puhua, sensuorittaessa tarkkuusrataa sieltä kuuluisi luultavasti "oho", "hups", "äh" ja "taas.."
sukulaiset ja jälkikasvu
iii. Remukylän Vikke
iie. Reposaaren Fanni iei. Huvin Tobias SHLA-I, KTK-III iee. Fantome's Butterfly eii. Pegasos Sha Dei eie. Remukylän Nyytti eei. Aystyn KH eee. Alecia SVA YLA3, SHLA-II |
s. 00.00.0000 Mielikuvitusvarsa e. Emän Nimi om. Omistaja
Kisakentillä
Päiväkirja
01.03.2015, kirjoittanut omistaja
Lähdimme hakemaan Caapoa seuraavanlaisessa kokoonpanolla: minä, naapuritallin (20km päästä) Chloette, Marie sekä koirani Dina. Automatka sujui mukavasti, minä olin ratissa ja Chloette pelkääjän paikalla, Marie tyytyi takapenkille pitämään koiralle seuraa. Vaikka matkaa olikin melkein puolen Suomen verran ja minä olin ratissa, ehdyimme ilman henkilövahinkoja! Tosin minä vinguin nälkää ja halusin pysähtyä Apsille syömään, mutta Chloette ja Marie pidättelivät. Onneksi noin puolivälissä matkaa meidät yllätti mahdoton lumipyry, jonka läpi oli vaikea ajaa. Tässä vaiheessa en enää muistanut "nälkääni" ja Marie itse ehdotti ABC:lle menemistä. Arvatkaa suostuinko. ;)
Kun vihdoin saavuimme
Lähdimme hakemaan Caapoa seuraavanlaisessa kokoonpanolla: minä, naapuritallin (20km päästä) Chloette, Marie sekä koirani Dina. Automatka sujui mukavasti, minä olin ratissa ja Chloette pelkääjän paikalla, Marie tyytyi takapenkille pitämään koiralle seuraa. Vaikka matkaa olikin melkein puolen Suomen verran ja minä olin ratissa, ehdyimme ilman henkilövahinkoja! Tosin minä vinguin nälkää ja halusin pysähtyä Apsille syömään, mutta Chloette ja Marie pidättelivät. Onneksi noin puolivälissä matkaa meidät yllätti mahdoton lumipyry, jonka läpi oli vaikea ajaa. Tässä vaiheessa en enää muistanut "nälkääni" ja Marie itse ehdotti ABC:lle menemistä. Arvatkaa suostuinko. ;)
Kun vihdoin saavuimme