Taatelin Ainokainen
tamma Taatelin Ainokainen
syntynyt 13.05.2014, katso ikä täältä
|
kutsutaan nimellä Aino
ikääntyy satunnaisesti
|
edustaa rotua suomenhevonen
säkäkorkeudeltaan 148cm
|
koulutustaso: Ko: He B, Re: 80cm
|
kasvattanut Saara Kivinen, Taateli (evm)
|
omistaa Sysimetsä (VRL-13707)
|
Aino on helppo hevonen, kiva kun tallista löytyy edes yksi sellainen. Aino on oikea luottohevonen jonka voi huoletta antaa pienimmällekin hoidettavaksi!
sukulaiset
i. Killeri e. Pirunpellon Sonia |
ii. ie. ei. ee. |
iii.
iie. iei. iee. eii. eie. eei. eee. |
jälkikasvu
sh-t. Karhuluodon Lumotar -- s. 26.12.2014 (i. Sysimetsän Leijonamieli)
kisakentillä
KRJ
01.01.2015 kutsu, KRJ kouluratsastus, Vaativa B (1/30)
01.01.2015 kutsu, KRJ kouluratsastus, Vaativa B (1/30)
päiväkirja
14.02.2015, kirjoittanut omistaja
Pakkasmittari näytti kivan lämmintä lukemaa, +1 astetta. Jee! Mutta kun katsoi ikkunasta pihalle, fiilikset laski samantien. Ei kukaan tykkää loskaisesta ja liukkaasta maasta, eihän? Päätin silti lähteä liikuttamaan Ainon. Aluksi oli tarkoitus lähteä maastoon ja samalla siinä lenkittää koiratkin, mutta suunnitelmat kaatuivat samantien ulos katsoessani.
Menin ihan koulua vain, kovin rankasti en voinut mennä kentän takia. Se oli ajoittain todella loskaista ja joissain kohdissa niin liukas, että hyvä ettei kaaduttu. Aino oli yllättävän mukava ja reipas ratsastaa, yleensä sitä saa enemmänkin käskeä eteenpäin. Taivuttelin tamman perusteellisesti ja kunnolla, oli vähän jäykkä, ei paljoa kuitenkaan. En ratsastanut kauaa, noin 20 minuuttia jonka jälkeen vein hepan tallin kautta takaisin tarhaan kavereiden kanssa temmeltämään.
03.01.2015, kirjoittanut omistaja
Tänään jo noin kello 11 marssin räntäsateen saattelemana tallille tarkoituksena liikuttaa Aino kouluratsastuksen merkeissä. Maneesin rakentajilla oli tänään vapaapäivä kovan räntäsateen takia. Jee, ihanaa, kohta meillä on oma maneesi eikä tarvitse vesi- ja lumisateiden sekä kylmän aikaan enää ratsastella kentällä!
Hain Ainon tarhasta, jossa se seisoi nurkassa alakuloisen näköisenä yksin lumen peittämänä. Kun kävelin sen luokse, se nosti päätään ja tuli vähän matkaa jopa vastaankin. Otin enimmät lumet loimen päältä pois, ja onnistuin siinä kastelemaan lapasenikin. Onneksi tallissa on lämmin ja toimiva patteri, johon lapasen saa kuivumaan.
Käytin Ainoa karsinassa, josta käänsin sen käytävälle kiinni. Otin tammalta loimen ja vein samantien kuivaushuoeeseen kuivumaan, sekä otin varustehuoneen hyllyltä uuden kuivan loimen mukaani, jotta voisin ratsastuksen jälkeen heittää sen heti Ainon päälle ja viedä takaisin tarhaan. Harjasin ja varustin tamman nopeasti ja sen jälkeen suuntasin kentälle.
Aluksi menin tietysti pari minuuttia alkukäyntejä pitkin ohjin, jonka jälkeen otin ohjat tuntumalle ja aloin taivuttelemaan Ainoa. Aino oli alusta asti jotenkin todella energisen ja reippaan oloinen, liekö kerännyt energiaa muutamasta vapaapäivästä, vaikka ei sitä usein teekkään. Ravailin ja laukkasin vielä uralla ja ympyröillä taivutellen sekä laukan vauhtia säädellen.
Kun tamma oli jo tarpeeksi verrytelty, aloin treenaamaan avoja ja sulkuja kauden koulukisoja varten. Avot ja sulut eivät ole mikään Ainon vahvuus, joten niitä onkin hyvä treenata aina välillä. Tehtävä oli niinkin yksinkertainen, että toisella pitkällä sivulla avoja, toisella sulkua. Aino oli ihan hyvä, sopivan energinen eikä sitä tarvinut kahta kertaa käskeä eteenpäin, niinkuin yleensä. Lopuksi lisäsin tehtävään laukkaympyrän päätyyn, jotta tehtävään saataisiin vähän laukkaakin.
Lopetin tunnin loppuverkkojen jälkeen, ja vein tamman talliin kuivumaan fleeceloimen alle.
Pakkasmittari näytti kivan lämmintä lukemaa, +1 astetta. Jee! Mutta kun katsoi ikkunasta pihalle, fiilikset laski samantien. Ei kukaan tykkää loskaisesta ja liukkaasta maasta, eihän? Päätin silti lähteä liikuttamaan Ainon. Aluksi oli tarkoitus lähteä maastoon ja samalla siinä lenkittää koiratkin, mutta suunnitelmat kaatuivat samantien ulos katsoessani.
Menin ihan koulua vain, kovin rankasti en voinut mennä kentän takia. Se oli ajoittain todella loskaista ja joissain kohdissa niin liukas, että hyvä ettei kaaduttu. Aino oli yllättävän mukava ja reipas ratsastaa, yleensä sitä saa enemmänkin käskeä eteenpäin. Taivuttelin tamman perusteellisesti ja kunnolla, oli vähän jäykkä, ei paljoa kuitenkaan. En ratsastanut kauaa, noin 20 minuuttia jonka jälkeen vein hepan tallin kautta takaisin tarhaan kavereiden kanssa temmeltämään.
03.01.2015, kirjoittanut omistaja
Tänään jo noin kello 11 marssin räntäsateen saattelemana tallille tarkoituksena liikuttaa Aino kouluratsastuksen merkeissä. Maneesin rakentajilla oli tänään vapaapäivä kovan räntäsateen takia. Jee, ihanaa, kohta meillä on oma maneesi eikä tarvitse vesi- ja lumisateiden sekä kylmän aikaan enää ratsastella kentällä!
Hain Ainon tarhasta, jossa se seisoi nurkassa alakuloisen näköisenä yksin lumen peittämänä. Kun kävelin sen luokse, se nosti päätään ja tuli vähän matkaa jopa vastaankin. Otin enimmät lumet loimen päältä pois, ja onnistuin siinä kastelemaan lapasenikin. Onneksi tallissa on lämmin ja toimiva patteri, johon lapasen saa kuivumaan.
Käytin Ainoa karsinassa, josta käänsin sen käytävälle kiinni. Otin tammalta loimen ja vein samantien kuivaushuoeeseen kuivumaan, sekä otin varustehuoneen hyllyltä uuden kuivan loimen mukaani, jotta voisin ratsastuksen jälkeen heittää sen heti Ainon päälle ja viedä takaisin tarhaan. Harjasin ja varustin tamman nopeasti ja sen jälkeen suuntasin kentälle.
Aluksi menin tietysti pari minuuttia alkukäyntejä pitkin ohjin, jonka jälkeen otin ohjat tuntumalle ja aloin taivuttelemaan Ainoa. Aino oli alusta asti jotenkin todella energisen ja reippaan oloinen, liekö kerännyt energiaa muutamasta vapaapäivästä, vaikka ei sitä usein teekkään. Ravailin ja laukkasin vielä uralla ja ympyröillä taivutellen sekä laukan vauhtia säädellen.
Kun tamma oli jo tarpeeksi verrytelty, aloin treenaamaan avoja ja sulkuja kauden koulukisoja varten. Avot ja sulut eivät ole mikään Ainon vahvuus, joten niitä onkin hyvä treenata aina välillä. Tehtävä oli niinkin yksinkertainen, että toisella pitkällä sivulla avoja, toisella sulkua. Aino oli ihan hyvä, sopivan energinen eikä sitä tarvinut kahta kertaa käskeä eteenpäin, niinkuin yleensä. Lopuksi lisäsin tehtävään laukkaympyrän päätyyn, jotta tehtävään saataisiin vähän laukkaakin.
Lopetin tunnin loppuverkkojen jälkeen, ja vein tamman talliin kuivumaan fleeceloimen alle.